Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Pelimuoto on yksikön 1. tai 3. muoto, imperfekti tai preesensPelaaminen ilman merkkejä(*)! Nimi -kohtaan oma nimimerkkisi, tekstikenttään hahmosi nimi - laji, [rivin vaihto x2] ja rooli. 

Puhe "heittomerkkien" väliin.
Ajatkset #risuaitojen# väliin.
Rooliin kuulumaton viesti // kahden kauttaviivan // väliin.
Kirjoituksen on oltava vähintään viisi virkettä!

Psst, jos haluat rooleihisi "haltiakieltä", google kääntäjän kymri on oiva kaveri. Muistathan kuitenkin suomentaa käyttämäsi repliikit!

Chat


 

Peli  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Sarenne

24.05.2017 21:35
Rar'n Rëonor - Haltia

"Sinun täytyy maistaa joskus. Saattaisit vaikka yllättyä", vastasin hymähtäen Rakashan epäillessä, että hänen vatsansa ei enää normaalia ruokaa kestäisi. Katseeni seurasi miehen liikkeitä hänen asettautuessa istumaan, leukaa polveensa nojaten.
Vähäistä aamiaista nakerrellessani kuuntelin loputkin miehen puheista loppuun, miettien sitten hetken, mitä minun kannattaisi tehdä. Katseeni kuitenkin osuessa johonkin huoneesta pois luikertelevaan käärmeeseen sain muistutuksen siitä, miksi en aikoisi ainakaan itsekseni jäädä Rakashan taloon.
"Minun pitäisi.. kenties kotona käydä. Voisin lähteä samaa matkaa kanssasi", vastasin sitten, yhä syrjäsilmälläni luikertelijaa vilkuillen.
Sain suhteellisen nopeasti syötyä, suunnaten sitten takaisin makuuhuoneeseen vaihtaakseni itselleni päivävaatteet päälle. Pukeutumisen päätteeksi päädyin harjaamaan hiukseni pienoisen pöyhimisen kera, tekemättä kuitenkaan paljoakaan muuta ulkonäköni eteen.
Lopulta olimme valmiita lähtemään (?) ja saatuani vielä kankaan, jota olin alunperin tullut hakemaan, lähdimme yhdessä astelemaan pois talolta (?). Lopulta tiemme kuitenkin erosivat kaupungin laitamilla minun päätyessä jatkamaan kotiin päin ja Rakashan päätyessä.. no, tapaamaan kenet ikinä hänen pitikin tavata.

Nimi: Kiiwi kännyllä

05.03.2017 18:37
Rakasha - Haltia

Juomista etsiskelin kaapeista masentuen, kun pullot olivat tyhjiä, enkä ollut jemmannut edes mitään miestä väkevämpää hyllyn taakse. Siis aivan kohtuutonta. Viettää selvä aamu siis. Hetken aikaa epäilin Kolnaa alkomahoolieni piilottamisesta, mutta hän ei ollut käynyt kämpälläni toviin, joten jouduin syyttämään itseäni.
Istuin pöydän viereen Rar'nia vastapäätä koukistaen toisen jalkani tuolille polvea leuan tukena pitäen alkaen mutustaa näkkäriäni.
Korahdin Rar'nin kommentille kunnollisesta aamupalasta.
"Oon aika varama jotta miun vatta ei kesstä ennää mittää normaalia", vastasin ikkunasta pihalle tuijotellen. "Ssuuntaan seuraavakss kaupunkihi ja sieltä si parii tyyppivä tapaamahan. Voit jäärä tai mennä, mikä ny parhaate soppii", jatkoin.

Nimi: Sarenne

06.02.2017 20:25
Rar'n Rëonor - Haltia

Olin tyytyväinen saadessani aamupusun Rakashalta, mutta tyytyväisyys katosi pian miehen sanojen takia. Ilmeeni valui johonkin närkästymisen ja ällöksymisen välimaastoon, mikä puolestaan sai minut irrottamaan käteni miehestä.
"Älä puhu siitä kolmannessa persoonassa, jooko", valitin, "se saa tämän tuntumaan siltä kuin meitä olisi oikeasti kolme."
Vilkaisin keittiötason puolelle nähdäkseni, mitä Rakasha oli tekemässä. Näkkäri aamiaisvalintana.. ei ollut kovin yllättävä valinta.
"Katselen ehkä itse kaapeista jotain", vastasin miehelle pujahtaessani hänen ohitseen kaappeja tutkimaan. Sain huomata, että valikoima ei ollut mikään kovin vakuuttava, ja osa eväistä näytti jo epäilyttävästi pilaantuneilta. Pienesti huokaisten jouduin päätymään samaan aamiaisratkaisuun kuin Rakasha, mutta piristin kahta näkkärinpalaani erinäisillä salaatinlehdillä ja muilla, vaikka niidenkin kanssa jouduin hetken arvuuttelemaan, olivatko ne vielä syömäkelpoisia. Aamupaloineni suuntasin pöydän ääreen istahtaen sievästi tuolille varmistaen kuitenkin ensin, että tuolissa ei olisi mitään... epäilyttävää.
"Minun täytyy tehdä sinulle kunnon aamiainen. Ja tuoda monipuolisempaa syötävää", sanahdin miehelle häntä samalla vilkuillen syömiseni lomasta.

Nimi: Pirate

19.01.2017 16:25
Dasyra - Haltia

Kuulin pikemmin kuin näin mitä tapahtui, mutta annoin katsomisen olla. Kullakin tapansa. Zaor ei nähtävästi pitänyt tuosta hahmosta, joka tiskillä seisoi(?). Se laski korvansa ja paljasti terävät hampaansa.
"Atal rhag*", sanoin tiukkaan sävyyn ja koira lopetti murinan. Se katsoi minuun tyytymättömänä ja pyöräytin aavistuksen huvittuneena silmiäni.
"Cadwch hyn Zaor*", sanahdin ja annoin tikarin koiralle. Musta koira nappasi tikarin höllästi hampaisiinsa ja istahti katsellessani hyllyllä olevia tavaroita.

//*Lopeta. * Pidä tätä Zaor

Nimi: Vappukiller

17.01.2017 20:18
Chera ~ Haltia

Napautin muutaman kerran teräväkärkisellä kynnelläni puupintaa ja katsahdin ympärilleni. Hyvin keskinkertaisia aseita löytyi vaikka millä mitoin, mutta muutama näppärän näköinen pisti silmään. Myyjä ei ollut ehtinyt vielä poistua takahuoneeseen, joten loin pistävän silmäyksen toiseen kutsuakseni hänet takaisin. Ripein liikkein haltija palasikin tiskin luokse ja nyökkäsin nopeasti myyjän selän takana olevaa kaappia kohti, jonka avoimille tasanteille oli aseteltu jonkin verran tarvikkeita. '' Tahtoisin nähdä noita perällä olevia tarkemmin. '', sanahdin jopa tylsistyneen kuuloisesti, vaikka aistini toimivatkin täydellä teholla huomioiden ympäristön jokaisen liikahduksen. Haltija kääntyi selin minuun hakeakseen korean näköisiä veitsiä.

Teräväkärkiset korvani nappasivat pienen vikähdyksen yhden asehyllykön nurkassa. Teräksenkestävä katseeni napsahti harmaaseen hiirulaiseen, jonka viikset väpisivät nenän haistelun tahtiin. Armoa antamatta huulieni välistä pääsi matala, loppua päin nouseva vihellys. Ruoka-aika.
Epäröimättä Raghjal pyrähti siivilleen, painaen kevyen ruumiinsa virtaviivaisen nopeaksi. Sekuntti ja haukan metallilla terästetyt kynnet pureutuivat pikkuelikon luisevaan kylkeen. Kuului ääni, joka tuli terän survahtaessa sisälle elävään kehoon. Yksi suosikeistani.
Inahdus ja henki pakeni saaliista. Siivekäs apurini upotti teroitetun nokkansa lihaan ja veri tihkui hiireen viilletystä haavasta.
Eipä myyjä näyttänyt ottavan nokkiinsa. Joko hänkin oli saanut tarpeekseen jyrsijäongelmasta tai toinen ei vain viitsinyt huomauttaa murhenäytelmästä, joka tuhri puulattiaa. Eipä valitus olisi kuitenkaan tehonnut minuun. Olin tottunut tekemään mitä halusin, milloin halusin ja miten halusin.
Sivusilmällä vilkaisin jälleen suureen, mustaan koiraan, joka näytti tarkkailevan takaisin. En tiennyt paljoakaan hurtista, mutta olin lukenut nuorena kirjasta, että niitä ei saisi koskaan silmiin katsoa. Se ei kuitenkaan estänyt tapitustani, joka porautui eläimen sielunpeileihin. Oli ollut aika, kun minäkin olisin halunnut nelijalkaisen, haukkuvan seuraajan. Valitettavasti niiden uskollisuus olisi käynyt hermoille, huolehtimisesta puhumattakaan.

Nimi: Pirate

17.01.2017 17:03
Dasyra - Haltia

Zaor kääntyi ympäri oven käydessä ja urisi hiljaa. Pieni käden napautus reidelle riitti koiralle ja se vaikeni oitis. Tarkkailin koiraa silmäkulmastani. Parempi olla varuillaan ja koirani oli oiva tarkkailija. Zaor laski päätään aavistuksen ja katseli korvat tanassa sisään tullutta. Hyökkäävyyttä ei sen asennossa ollut, joten käänsin katseeni takaisin tikareihin. Tutkailin tikarit huolellisesti läpi. Muutamat olivat kieltämättä tarkoitukselleni huonoja, mutta sain valikoitua pari. Nostin toisen hyllystä ja tasapainottelin sitä hetken sormellani. Päädyin aavistuksen kevyempään tikariin, mutta en heti kääntynyt. Kuuntelin hetken oliko tämä toinen henkilö saanut asioitua.

//Chera?

Nimi: Vappukiller

15.01.2017 17:18
Chera ~ Haltia

Päivä oli saapunut tunteja sitten ja tapojeni vastaisesti kuljin vähän liiankin valoisassa paikassa. Valitettavasti myyjä, joka toimitti aseeni pimeästi ei ollut mailla halmeilla. Uskomatonta, miten käärmemäisen kieron näköinen luihu pystyi katoamaan sanomatta sanaakaan. Todennäköisesti kaartin sotilaat ja hovin etsijät olivat saaneet vihiä laittomasta toiminnasta. Yksikin virhe johti vankilaan, tai hirttosilmukkaan. Sen takia en jättänyt jälkeäkään.
Nyt minun oli kuitenkin astuttava ulos mukavuusalueeltani, eli varjoista. Pyrin käymään vilkkaassa keskustassa vain yön pimeimpinä tunteita, mutta valitettavasti hätätapauksia sattui minullekin. Luottotikarini terän kärki oli katkennut. Veitsenterävä ase pystyi leikkaamaan lihan pienestäkin kosketuksesta ja halusin sen korjattavaksi, hetimmiten.

Siinä olikin syyni, miksi rivakat askeleeni johdattivat minua lähemmäs ja lähemmäs asekauppaa, jota pidettiin kaupungin parhaana. Omistaja pystyi kuulemma korjaamaan mitä tahansa. Ainut oljenkorteni. Pystyin maksamaan miten paljon tahansa, jotta voisin pitää kenet tahansa hiljaisena. Uskoin kuitenkin myös siihen, että, jos käyttäydyin kuin tavallinen asiakas, minua myös pidettiin sellaisena. Valitettavasti pääni ympärillä kiertelevä viestihaukka, kaulassani keikkuva kusarigamini, kevyt haarniskani ja tummanpuhuva olemukseni eivät auttaneet pysymään huomaamattomana. Kaikki muut aseeni olin piilottanut mustan viittani alle, jonka helma laskeutui nätisti kantapäihini. Ohikulkevat haltiat arvelivat varmasti minun olevan palkkamiekka, henkivartija tai ikävimmässä tapauksessa, kuningattaren sotilas. Ajatus sai pienen irven kasvoilleni syvenemään.

'' Raghjal '', sanahdin tasaisesti ja samassa tunsinkin terävien kynsien kolahtavan haarniskoituun olkapäähäni. Terävä kiljahdus karkasi komean lintuni suusta. Asetin kovan suojan peittävän käteni kahvalle, painoin sitä ja astelin verkkaisen rauhallisesti sisälle tutkien huoneiston läpikotaisin silmilläni. Konemaiset liikkeeni tulivat automaattisesti sielunpeilieni skannatessa mahdolliset uhat läpi. Suuri, musta koira omistajineen nappasi huomioni. Enempää välittämättä käännyin jälleen paikan omistajan tai myyjän puoleen. Korpinmusta suortuva valahti kasvoilleni neutraalin tunteettoman tuijotuksen tarkentuessa tiskin toisella puolella olevaan.
Vedin reiteni ympärille nyöritetystä kotelosta vaurioituneen aseeni ja laskin sen pöydälle tarkasteltavaksi. Kahvan ympärille käpertynyt rubiinisilmäinen käärme tuijotti takaisin kolkosti. Kallis, minulle käsityönä tehty tikari.
Raghjal lehautti pienesti siipiään auki, ennenkuin asettui kuuliaisesti liikkumattomaksi patsaaksi.

'' Nopea, mutta virheetön korjaus. Ei saumoja tai nirhaumia. Maksoi mitä maksoi. '', vahva ja passiivinen ääneni saneli tilaukseni ja asetin raskaan kangaspussukan tiskille. Etukäteismaksulla ja hyvällä sellaisella, sai ihmeitä aikaan. Myyjän katseessa vilahti ymmärrys, mutta hän ilmoitti kuitenkin, että jouduin odottamaan myöhäispäivään asti. Sehän sopi, työni ei alkaisi ennen hämärän laskeutumista.

//Dasyra? :D Anteeksi sika sekava Chera..

Nimi: Pirate

12.01.2017 20:40
Dasyra - Haltia

Astelin hiljakseltaan kadulla. Aamupäivä kun oli, viiletti siellä jos jonkinmoista eläjää. Heikko auringonsäde yritti valaista kaupunkia. Vedin hiukan katseita itseeni, sillä ylläni oli musta hupullinen viitta ja rinnalla suuri musta koira. Zaor oli tottunut haltioihin yllättävän hyvin, kun olin sen viitisen vuotta sitten metsästä löytänyt. Koira käänteli uteliaasti suurta päätään ja kumartui haistelemaan jotain. “Dewch ymlaen Zaor*”, hymähdin ja koira jolkotti kuuliaisesti vierelleni. Tarkoituksenani oli käväistä asekaupassa. Tarvitsin uuden tikarin, sillä edellinen oli vaurioitunut pahasti viime tehtävälläni. Väistin äkkiä rattaita ja olin kompastua koholla olevaan katukiveykseen. Sain kuitenkin tasapainoni takaisin ja jatkoin matkaani tarkkaamattomuuttani sadatellen.
Astuin ovesta sisään ja nyökkäsin miehelle, joka tuli takahuoneesta. Astelin tiskille ja asetin siihen katkenneen tikarini. Mies otti sen käsiinsä ja tutki sitä tarkoin. “Olen pahoillani mutta korjaus ei taida onnistua”, hän sanoi edelleen terää tutkien. Huokaisin hiljaa. “Siinä tapauksessa tarvitsen uuden”, hymähdin ja sen enempiä selittelemättä kiepahdin kohti tikarivalikoimaa.

//* Tulehan Zaor.
Ja seuraa saapi tuoda :3


Nimi: Kiiwi

02.01.2017 15:43
Ramakrishna - Haltia

Rar'nkin sai tovin kuluttua sängystä noustua aamutakkeineen, ja tuli keittiöön seurakseni. Nimeni kuullessani käännähdin Rar'niin päin, ja hän olikin nopeasti vauhdissa. Aamupususta en voinut kieltäytyä, vaikka sen aika nopeaksi jätinkin virneen noustessa naamalleni Rar'nin käsien takia. Ne kuitenkin uhkaavasti lähestyivät etumustani, milloin puutuin peliin.
"Elä herätä ssitä~ ellet oo valamis vastaamahan aamustondiksen seurauksissta siish", höpisin. Tiedostin että kalustani puhuminen erillisenä toimijana ei ollut viehättävin tapa, mutta tällä kertaa se varmasti ajaisi asiansa, ja saisi Rar'nin innokkuutta hieman karsittua.
Käännähdin takaisin keittiötason puoleen, missä minulla oli meneillään näkkärin päällstys. Näkkäriä sen takia, että sitä minulla oli kaapissa, eikä se mennyt helpolla homeeseen.
"Ssaa ottaa riski ja luottaa miun tekemissii tai ssitte voit kahtella itte ittelles jottaan syötävää kaapeessta", höpisin.

Nimi: Sarenne

02.01.2017 15:25
Rar'n Rëonor - Haltia

Nukuin hyvin ja jopa yllättävän pitkään, heräten vasta silloin, kun aurinko oli jo kohonnut ylös taivaalle. Makoilin unisena sängyllä, enkä hetkeen ollut tajuamassa, etten ollut edes omassa huoneessa. Siinä hetken mietin, mitä oikein oli tapahtunut, kunnes muistikuvien palattua pieni hymy nyki huuliani. Rakasha oli ilmeisesti jo noussut, joten venyttelin rauhassa ennen kuin nousin, kävin pesemässä hampaani ja lähdin aamutakissani etsimään miestä.
En ollut paljoa yllättynyt löytäessäni hänet keittiöstä. Rakasha oli jotain hääräämässä keittiötason äärellä (?) hipsiessäni hänen luokseen.
"Huomenta, Rakasha", tervehdin sievästi hymyillen saadakseni miehen huomion puoleeni. Hänen kääntyessä (?) olinkin aika nopeasti kiinni liimautumassa ja toiveikkaana kurkoittelemassa varpailleni aamupusun toivossa. Käteni puolestaan eksyivät tunnustelemaan Rakashan vatsaa ja härnäämään housujen vyötäröä.

Kolna - Haltia

Yön jälkeen minusta ei ollut heräämään hetkeen. Saatika nousemaan. Raottaessani silmiäni aloin suoraan kiroamaan aurinkoa, yrittäen sitten heittää pari tyynyä ikkunaan, kuin se olisi mitään auttanut. Sen jälkeen jouduin hetken makaamaan paikoillani selvitäkseni yökötyksestä ja päänsärystä. Helvetin krapula.
Varovasti onnistuin kuitenkin liikkumaan, kääntäen katseeni toiselle puolelle sänkyä, jossa ei ollut... ketään. Hetken olin hämmentynyt, sillä olin ollut varma, että olin tuonut seuranani jonkun. Sain syytä äristä lisää tajutessani, että oli minulla tosiaan seuraa ollut, mutta se paskiainen oli jo häipynyt.
Nousin varovasti sängystä, välittämättä lattialle levälleen jääneistä vaatteista. Oloni oli kamala ja käydessäni oksentamassa tein itselleni juoman, jonka piti olevinaan helpottaa krapulaa. Epäilin sitä.
Persaukseni oli sen verran kipeä, ettei istuminen tullut sillä hetkellä kyseeseen. Siitä voisin syyttää Karélia. Minun täytyi kuitenkin tänään päästä kartanolle, joten tuskaisasti vedin uudet vaatteet päälle, melkein oikein napitettuina ja raahauduin ulos. Hevoseni oli tallessa pihalla - mikä oli melkein yllätys - ja persaukseni kipeyttä kärvistellen nousin sen selkään ja lähdin ratsastamaan kohti kartanoa. Tasaisimpia teitä pitkin. Ja hitaalla vauhdilla.
Kartanolla minua vastaan viiletti Sobrie, joka sai osakseen vain ärähdyksen ja Connak, joka kehtasi nauraa krapulalleni. Sulkeuduin toimistooni lukemaan papereita, joista en meinannut ymmärtää sanaakaan.

Nimi: Kiiwi

30.12.2016 17:49
Ramakrishna – Haltia

Havahduin hereille kun joku löysi pääni, mutta olin liian laiska sillälailla kunnolla heräämään, ainakaan ihan heti.
”Humnth”, mutisin tyynyä vasten. Vaivautuen kuitenkin kurkottauduin raottamaan verhoja saadakseni jonkinlaisen arvion, miten paljon olin käyttänyt päivästä akkujen lataamiseen. Ihan mukavaa vaihtelua se oli – saada siis nukuttua.
Energiaani säästäen kierähdin kurkottavan liikkeen myötä lattialle selän kautta jalkeille ja ruokaa etsimään.

Kaerédel Athëd – Haltia //skipediskip

Aamu oli erikoinen. Vähintään. Krapula oli vahvasti läsnä. Jonkin aikaa vain… istuin. Kun olin kohtuullisen varma, ettei minun tarvinnut alkaa oksentamaan, niin nousin seisomaan. Heti krapulan tuntemuksien perässä tuli huvittuneisuus tilanteeseen, sillä olihan se aika absurdi. Siinä minä sitten keräilin vaatteitani Kolnan kämpässä suunnistaen yrittäen olla mahdollisimman hiljaa, etten herättäisi toista krapulaista sielua.
Kun uskoin saaneeni kaikki kamat kasaan, niin suuntasin ulos tyynesti, vaikka vähän virne yritti suupieltä nykiä.

Nimi: Soft

25.12.2016 17:22
Owanna || Haltia

Kaupunkimaisemat vaihtuivat metsikköön ja niittyihin, joka sai minut unhoittamaan päivän aijemmat vastoinkäymiseni. Minulla ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä ihailemaan luonnon kauneutta, sillä muuten Manjá hermostuisi liiaksi seistyään koko päivän tallissa toimettomana. Kiiruhdin niityn reunalle, jonka toisella puolen kotini tönötti orvon näköisen tallin kera.
Jonkin ajan kuluttua riuhtaisin juuttuneen tallin oven auki, ja kuulin päistärikon metsähevoseni kärsimättömän hirnahduksen.
"Anteeksi, meni vähän pidempään tänään", taputin tamman lihaksikasta kaulaa, ennen kuin hain suitset ja kirjavn huovan. Suitsin Manján ripeästi, ja heitin huovan sen selkään, jonka jälkeen talutin tamman ulos tallista. Tamma otti muutaman sivuaskeltakärsimättömänä tehden selkään noususta huomattavasti hankalempaa, mutta pienien alkuvaikeuksien jälkeen olimmekin jo liikkeessä suuntanamme niitty, jonka ylistse olin vähän aikaa sitten viipertänyt.

Nimi: Vappukiller

21.12.2016 17:15
Chera ~ Haltia

Kusarigamini painoi hartioitani alemmas kulkiessani pölyistä sivukujaa pitkin, kohti itse kaupungin ydintä. Syksyn tuomasta viimasta huolimatta pitäydyin edelleen höyhenen kevyessä, taakseni vesiputouksen lailla laskeutuvassa viitassani. Musta kangas laahasi laahuksena kantapäideni lähellä. Pysyin hiljaa ja annoin tumman, myrskypilven lailla nousevan auran olla saattajani. Huppua en ollut kasvojeni peitoksi vetänyt, sallin hiuksieni vellota valtoimenaan. Korpinmustat suortuvat ropisivat olkieni yli rinnuksilleni ja valuivat hartioideni yli aina puolselkään asti. Pehkoni oli päässyt kasvamaan ajan mittaa hiukan yli mieltymykseni. En ollut kuitenkaan jaksanut vaivautua lyhentämäänkään jouhia. Oli minulla tärkeämpääkin tekemistä.

Elämäni oli rullannut tavalliseen tapaansa. En ollut jättänyt jälkiäkään jälkeeni ja olin karistanut viholliseni kerta toisensa jälkeen kannoiltani. Kylvin yhä pelkoa ihmisten sydämiin ja musta kuolonruusuni uhrin luona kertoi olleeni paikalla. Olin tehnyt teon ja otin siitä kunnian. Toimitin itsenäisen murhaajan roolia, en luottanut vieläkään kehenkään. Palvelukseni sai ostettua korkealla hinnalla, mutta vain hetkeksi. Lojaaliuteni ei kuulunut kellekkään. Se oli tavoittelemattomissa, kuin miljoonat tähdet taivaalla. Niin oli hyvä. Olin ase, joka käänsi miekkansa epäröimättä ostajaansa kohti, jos sai muualta korkeamman korvauksen. En välittänyt tippaakaan kuka tielläni tai takanani seisoi. En välittänyt tippaakaan kohteeni henkilöllisyydestä, saati minun tilanneen. Kunhan sain vain rahani ja homma oli jo puoliksi hoidettu.
Kirkon surukellot kilkuttelivat jatkuvasti merkiksi epidemiasta, joka vaivasi kaupunkia. Sairaus saastutti jokaisen ylhäimmistönkin asunnon. Olin rutto, joka kävi muiden elävien hengillä kauppaa itse paholaisen kanssa. Ja minä rakastin sitä.

Nimi: Joker

20.12.2016 12:57
Kuiskaaja - haltia

Shavana, kaunis nimi niinkin kauniille metsähevoselle kuin tämä pienikokoinen tamma. Dasyra kertoi olevansa viestinviejä ja oli hiljattain palannut tehtävältä. Kyllä se minun korvaani kuulosti melkoisen tärkeältä, enkä siis ymmärtänyt miksi hän itse tuntui epäilevän sitä hiukan(?).
'Ehkä näemme vielä', olivat hänen viimeiset sanansa minulle sillä hetkellä, ennenkuin hän ratsasti hiljalleen syvemmälle metsään(?). Ottaen huomioon shamaanin ja parantajantyöni, hän oli oikeassa. Ennemmin tai myöhemmin törmäisin häneen uudestaan, hän tarvitsisi minua vielä jossain vaiheessa elämäänsä. Tai ei niinkään minua, vaan tietojani ja taitojani. Kukaan ei kuitenkaan yleensä tahtonut tavata shamaania, sillä se tarkoitti jotain vakavampaa kuin tavallinen flunssa ja päänsärky.
Veñátor jäi taakseni vielä katsomaan ratsukon perään. En tohtinut kutsua sitä mukaani, kun olin kaupunkiin menossa. Chuír istui yhä olkapäälläni, tarkkailen ympäristöä. #Wel, Chuír. Ydych chi wedi mynd yn ddiog? Ydw gallwch chi hedfan i ben eich taith.*# Korppi rääkäisi, ennenkuin nousi siivilleen ja katosi oksiston yläpuolelle.
Hengitykseni höyrysi, kun taapersin hangessa eteenpäin. Ja kauan olinkin saanut metsässä tarpoa, ennenkuin saavuin Rêïn rajoille. Kivinen, mutta nyt lumen peittämä tie kulki suoraan kaupungin läpi, ennenkuin se lopulta pysähtyi kuningattaren palatsiin. Kuljin tätä kulkuväylää pitkin, ennenkuin käännyin Parantajakadulle. Tunsin muiden haltioiden seuraavan minua katseellaan. #Niin niin, hyvät kansalaiset... Voitte tulla vaivojenne kanssa tänne, olkaa hyvät vain#. Pysähdyin oman Pisteeni ovelle, avasin sen ja astuin sisään. Oven yläpuolella olevat helistimet kilisivät. Ripustin kyltin, joka ilmoitti minun olevan tavattavissa, ulkopuolelle oveen.
Sisällä laitoin hyllyjä hieman parempaan kuosiin. Koko rakennus tuoksui yrteiltä. Osa niistä riippui kuivumassa takahuoneessa. Myytävänä olevat yrit olivat omilla paikoillaan pusseissaan ja purkeissaan. Kun Yrttitupa oli tip top, siirryin tiskin taakse. Tiskin takana oli kankaalla peitetty oviaukko. Siirsin kangasta sivuun sen verran, että pääsin pujahtamaan takahuoneeseen. Yrtit roikkuivat seinillä, osa nipuista oli nostettu työpöydälleni valmiiksi odottamaan, että valmistan niistä lääkeaineita. Laskin laukkuni pöydälle ja asetin viikatteen nurkkaan. Joku koputti ikkunaan terävästi, isku iskun perään. Avasin ikkunan ja Chuír lehahti sisään. Niin tietenkin, olin käskenyt sen mennä edeltä, mutta eihän se sisälle päässyt. Avasin oviaukon verhoa vielä sen verran, että korppi pääsi Yrttituvan puolelle. Sieltä se ilmoittaisi minulle, jos joku tulisi.
Sillä välin kaappasin vanhan kirjan pöydältä, alkaen lukemaan sitä. Kirja kertoi minulle, miten valmistaa mistäkin yrtistä ja mitä. Kuivan lehtotakiaisen varren otin laukustani ja pistin sen vielä syrjään. Vilkasisin vielä oviaukon peittävää kangasta, ennenkuin uppouduin töideni pariin...

// * Noh, Chuír. Onko sinusta tullut laiska? Sinä voit kyllä lentää perille. //

Nimi: Soft

19.12.2016 20:47
Owanna || Haltia

Olin päätynyt istumaan aikaa kuluttavan kuljeskeluni jälkeen yksinäisellen penkille kadun reunaan. Penkin vierellä tönötti nälkiintyneen, ja vähintään yhtä yksinäisen näköinen pieni koivu, joka sai minut miettimään, oliko kumpikaan näistä sittenkään niin yksinäisen näköinen, kuin alkuun saattoi olettaa?Seuralin torin tapahtumia syrjäiseltä paikaltani, mutta juuri nyt katseeni oli kiinnittynyt sinikattoisen kojun kauppiaaseen. Komea mieshaltia kävi kiivasta välttelyä nuoremman pojan kanssa hinnoista, olettaisin. Kojussa myytiin taottuja esineitä, ja pojalla oli edessää vaatimaton, mutta kaunis korurasia. Kun kumpikaan ei selvästikkään antanut periksi, ja pojan päättäväinen ilme alkoi murtua epätoivon kasvaessa, nousin epäröintieni jälkeen ylös. Askeleeni suuntasi kohti kojua ja kaksikon huomattua minut, hymy nousi kasvoilleni refleksin omaisesti.
"Tämä penska koettaa tingata hinnasta", mieshaltia alkoi hetimmiten selittää kärttyiseen sävyyn, joka oli minusta varsin huvittavaa, en minä tänne ketään ollut syyttämään tullut.
"Kuinka paljon puuttuu?" Kysyin kauppiasta vilkaisten, laskien kuitenkin katseeni poikaan. Nuorukainen sopersi hämmentyneenä rahasumman (en oo ihan varma, millä valuutalla pelataan XD) ja minä oljensin kolikot miehelle. Nuori haltia kiitti minua hymyssä suin, otti rasian mukaansa ja katosi sitten haltiotten massaan, luultavasti kotiaan kohden suunistaen. Nyökkäsin kauppiaalle lämpimästi hymähtäen, ennen kuin käännyin ympäri lähtien myös itse kuljeskelemaan kohti kaupungin reunamaa, ja näin ollen omaa kotiani.

Nimi: Pirate

19.12.2016 20:38
Dasyra - Haltia

Kuiskaaja ojensi kättään ratsuni haisteltavaksi ja tammani hamusi tuon kättä hetken(?), ennekuin alkoi lepuuttaa takastaan ja laski päänsä rennosti. "Sen nimi on Shavana", vastasin hymyillen. Kuiskaaja tutkaili minua hetkisen ja kysyi kysymyksen, johon vastasin hieman hymyillen:" Enpä tiedä siitä olenko kovin tärkeä, mutta olen viestinviejä ja palasin vasta hiljattain tehtävältä", hymähdin ja katsahdin suteen. Pidin susista. "Ehkä näemme vielä", sanahdin hy,yillen ja painoin kantapääni ratsun kylkiin. Shavana lähti askeltamaan hiljalleen kohti metsää.

Nimi: Joker

19.12.2016 09:20
Kuiskaaja - haltia

Kun haltianainen laski jousensa, uskalsin jälleen hengittää. Luojan kiitos tuo ymmärsi, ettei vaaraa ollut. Haltia kertoi olevansa kunnossa, mikä pudotti sen kaiken huolen pois sydämeltäni.
Nainen taisi ymmärtää jotain eläinten päälle, mikä helpotti olotilaani entisestään. Hän kertoi nimensä olevan Dasyra Irian. Makustelin nimeä mielessäni, kunnes nainen jatkoi puhettaan. (Tarkotit varmaan kuninkaalla kuningatarta?)
Dasyra rauhoitteli vielä ratsuaan, ja kun metsähevonen ojensi kaulaansa minua kohti, ojensin sille kättäni haisteltavaksi(?). "Kaunis", Chuír korahti olkapäältäni. "Nimi?" korppi kysyi päätään kallistaen.
Sitten muistinkin mitä Dasyra oli sanonut aiemmin. Nostin katseeni haltianaiseen ja tutkailin tuota hetken. Vaikka kuuluinkin Rêïn neuvostoon, en ole ollut kuningattaren kanssa paljoakaan tekemisissä. Neuvosto ei ole kokoontunut vähiin aikoihin, tai sitten minulta on jäänyt asioita täysin pimentoon.
"Kuningatar... Te kuningattarelle tärkeä?" korppi kysyi uteliaana. Sitten muistin sen keräämäni lehtotakiaisen. "Suokaa anteeksi, tehtävää Rêïssä", Chuír korisi. Katselin hetken aikaa ympärilleni, kunnes otin suunnaksi Rêïn, kuitenkaan vielä en liikkeelle lähtenyt. Otin kyllä muutaman askeleen kaupungin suuntaan. Jos Dasyralla olisi vielä asiaa, tai tuo muuten estäisi menoni, odottaisin siihen asti. Jos ongelmaa ei olisi, suuntaisin kulkuni kohti määränpäätäni.

Nimi: Pirate

18.12.2016 20:13
Dasyra - Haltia

Haltian eleistä päättelin ettei tämä kyennyt puhumaan tai ei halunnut puhua. Ymmärsin myös senkin, ettei vaaraa ollut ainakaan tällä hetkellä ja laskin jouseni valmiudesta. Hetken päästä kuulin korpin rääkäisyn ja lintu lennähti haltian olalle. Hämmästyin kun korppi puhui. Ilmeisesti tämä eläin jotenkin puhui haltian puolesta. Se kertoi, että uusi tuttavuus oli shamaani ja nimenkin se mainitsi.
"Olen kunnossa", vastasin kysymykseen aavistuksen päätäni kallistaen. Katseeni lennähti oitis suteen kun se liikkui.
"Ei se mitään. Vahinkoja sattuu kaikille, varsinkin eläinten kanssa", hymähdin ja katselin kiinnostuneesti sutta hetken ennekuin kohtasin tuon katseen.
"Nimeni on Dasyra Irian", vastasin kysymykseen. "Nimi ei taida sanoa mitään, ellette ole paljon kuninkaan kanssa tekemisissä", jatkoin epäröiden ja rentouduin hieman. Kumarruin silittämään ratsuni kaulaa rauhoittavasti. "Ymlacio*", sanahdin hiljaa. Shavana käänsin korvansa minun suuntaani ja rauhoittui. Se jopa hörisi hieman ja ojensi kaulaansa uteliaana Kuiskaajaa kohti.
//*Rauhoitu//

Nimi: Joker

18.12.2016 19:21
Kuiskaaja - haltia

Sydämeni hakkasi rinnassani kun katsoin haltianaisen jännitettyä jousta. Kaikki taisivat selvitä pelkällä säikähdyksellä, hevonenkin näytti olevan fyysisesti kunnossa. Samoin pillastunut hukkani, joka lipoi huuliaan jaloissani. En pitänyt tilanteesta yhtään. Nainen ei tuntunut laskevan joustaan alas, minkä toisaalta ymmärsin.
Sitten tuo kysyi kuka olen. Tuntui kuin sydämeni olisi jättänyt yhden lyönnin välistä. Asetin oikean käteni niskaan vaivautuneena. Vasemman käteni ojensin suoraksi eteenpäin ja kämmenen taasen paljastin ratsastajalle. Osoitin jousta henengittäen raskaasti huppuni alla. Yritin ohjeistaa viittomalla naista laskemaan jousen. Yritin viittoa, etten ollut vaaraksi. En tiennyt ymmärsikö hän mitään siitä kömpelöstä huidonnasta(?), mutta ainakin yritin.
Vastausta kysymykseensä hän ei kuitenkaan saanut. Olin lievästi yllättynyt, ettei hän tiennyt kuka olin. Vilkuilin ympärilleni lievässä paniikissa ja pidätin hengitystäni. Siirsin peitetyt kasvoni takaisin ratsastajaan. Yritin selittää jälleen huteralla käsien liikuttamisella, etten kyennyt puhumaan.
Kuin ihmeen kaupalla, kuulin pian korpin rääkäisyn. Chuír oli luultavasti aistinut ahdistukseni ja tajunnut, että tarvitsen apua. Korppi laskeutui olkapäälleni ja tarkkaili tilannetta jäänsinisillä silmillään hetken. Sitten se avasi nokkansa, ja sen suusta kuuli karhean raakunnan sanovan: "Nimi on Kuiskaaja, toimii Rêïn shamaanina." Korppi kallisti päätään, kun tarjosin kättäni ratsukkoa kohti. "Kunnossa?" se sitten korisi.
Veñátor nousi ylös hitaasti ja kosketti kuonollaan jalkaani. "Anteeksi... Ei tiedä mikä siihen meni, ei sen tapaista. Hyvin kiltti, oikeasti", Chuír raakkui ajatukseni ilmoille hieman hassun kuuloisella puhetavalla.
Laskein katseeni maahan, ja Chuírkin yritti selvästi sanoa jotain. Korppi ei tosin tuntunut saavan kiinni ajatuksistani. Nojasin viikatteeseeni ja yritin tavoitella naisen katsetta(?). "Te? Nimi?" Chuír sai lopulta kysyttyä.

Nimi: Pirate

18.12.2016 18:46
Dasyra-Haltia

Rauhallisen idyllin rikkoi äkkiä suden ärjyntä. osasin erottaa nämä eläimet toisistaan hyvin, sillä ammattikin vaati sitä ja pitihän eläinten ääntely erottaa. Toisaalta monikaan ei ehkä tehnyt eroa suden ja koiran ääntelylle. Shavana jännittyi ja sen korvat ja pää olivat kääntyneet äänen suuntaan. Ohjia minulla ei ollut, mikä saattaisi johtaa siihen että istusisin hangessa takamuksellani, jos tammani päättäisi nousta pystyyn. Riskistä huolimatta tartuin jouseni ja jännitin sen nopeasti. Pian näin suden. Se viiletti nopeaa tahtia kohti hampaat paljastettuina(?) ja sen perässä juoksi joku. Manasin mielessäni. Pitikin osua huono tuuri. Suden takana juokseva hahmo yritti pysäyttää eläintä, kunnes tämä iski ilmeisesti viikatteella jäisen puun kylkeen. Susi pysähtyi ja kävi maate. En laskenut joustani, sillä minulla ei ollut mitään ajatusta siitä, kuka tämä henkilö oli. Näin kuitenkin, että tuo oli haltia, joka rauhoitti minua ainoastaan vähän. Haltia astui taaksepäin, mutta tämän kasvoja en nähnyt. Shavana puhisi hermostuneena, jonka tiesin johtuvan osittain omasta mielentilastani. Haltia ei ollut selvästi käskenyt sutta kimppuuni, ei hän olisi sitä muuten pysäyttänyt.
"Kuka olette?" kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen. Ääneni pidätin tutkimattomaksi ja toivoin kasvojenikin olevan ilmeettömät.

Nimi: Soft

18.12.2016 18:16
Owanna || haltia

Kipitin niin nopeasti, kun vain jaloistani pääsin pitkin kaupungin kapeahkoa sivukatua. Olin nyt jo pahasti myöhässä erään rikkaan perheen luota, jonka nuorimman tytön muotokuva minun oli ollut tarkoitus maalata, tosin en ollut enää varma, oliko sopimuksemme enää voimassa. Lumi pehmensi askelten ääntä kivisellä kadulla, kun viiletin talojen ohitse aina seuraavaan risteykseen saakka pysähtyen tutkailemaan uusien katujen nimiä. Tuttu talo kuitenkin jo pilkitsi oikealle käännyttäessä nurkan takaa, joten en alkanut hukkaamaan kultaisia sekunteja seisoskeluun, vaan juoksin kadun poikki suoraan koristeelisen ja suuren tammioven eteen hakaten jo valmiiksi kylmästä punoittavia rystysiäni sen kovaan pintaan. Ovi avattiin, ja samantien kärttyinen, hienosti pukeutunut mies alkoi huutamaan minulle, pettymyksestä, myöhästymisestä ja siitä, miten he mielummin palkkaisivat uuden haltijan taiteilemaan tyttärensä kuvan kankaalle, kuin maksaisivat siitä minulle. Sitte ovi paiskoutui kiinni ja minä jäin tyrmistyneenä tuijottamaan puisen oven juovia.
"Vai sillä lailla", huokaisin kohauttaneen kulmiani ja puhaltaen ilmaa ulos, kun en aikaisemmin olisi uskaltanut hengittää. Käännyin sitten kylmän viileästi ympäri ja kaulaliinani asentoa korjaillen lähdin viiputtamaan takaisin kohti toria, kaupungin keskustaa. Matka oli lyhyempi mitä olin muistanut, joka tuntui minusta aika hassulta koska olin juossut koko tulomatkan. Purjehdin ajatuksissani kohujen välissä haltiamassan mukana. Mistä helvetistä nyt keksisin töitä itselleni?

Nimi: Vappukiller

07.12.2016 00:31
Dreidra ~ Haltia

Syksy oli muuttunut talveksi. Lehtien väritykset olivat tehneet luonnosta kauniin, mutta nyt puista oli jäljellä vain niiden luurankomaiset rungot. Oksat olivat raajoja, jotka kurkottelivat nälkiintyneinä taivasta kohti ja kaarnan rikkinäiset kohdat taas olivat haavoja. Arpia, jotka pysyivät iankaikkisesti ruumiissa haalistuen ,mutta ei koskaan kokonaan kadoten.
Olin yksin kirjastossa tuhansien kirjojen ympäröimänä. Huone oli kookkaampi, kuin neljän tavallisen kansalaisen kodit yhteensä ja korkeutta löytyi varmasti sitäkin enemmän. Seisoin parvekkeella, joka suuntautui valtakuntaani kohti ja tarjosi parhaimman näköalan. Marmoripinta hehkui kylmyyttä kämmeniini, jotka olin painanut kaiteen kovaa pintaa vasten.

Oli hiljaista. Kaupungin elävä melu ei kantautunut korviini, sijaitsin sen verran ylhäällä. Suuret puutarhat vesilähteineen ja palatsia ympäröivät isot muurit tekivät myös hajurakoa hovin ja kyläläisten välille. Kaksi eri maailmaa ja lisäksi syvä rotko keskellä. Hytisin pakkasen takia. Hartioideni ympäri oli heitetty talveen soveltuva, paksumpi viitta. Sisäpinta oli vuorattu pehmoisella, lumenvalkealla karvalla, kuten myös huppu ja sen reunusta. Kenties suden, en tiennyt. En edes halunnutkaan ottaa selvää.
Olin keskeyttänyt ainaiset opintoni ja siirtynyt ulkotiloihin haukkaamaan happea. Kuten aina, valtakuntani kauneus taloineen, kaivoineen ja markkinapaikkoineen oli seisauttanut minut aloilleni. En ollut liikahtanut sitten minuutteihin. Jäseneni olivat jumahtaneet lukkoon. Johtui sitten kylmästä tai jostain aivan muusta. En välittänyt hiukkaakaan, enkä halunnut palata lämpimäänkään. Vasta kirjaston puolelta kuuluva kolistelu herätti huomioni.

'' Teidän korkeutenne! Teiltä jäi kesken kappale, joka kertoo Oran synnystä ja sitä asuttavista valtakunnista. Tulisitteko sisälle, jotta te ette sairastuisi. '', käänsin pääni matalan, hiukan narisevan miesäänen puoleen. Tottakai tunsin sanojen omistajan. Käännyin ympäri askeltaakseni takaisin huoneeseen johtavalle ovelle ja siirsin silmäni Asdirjin meripihkaisiin. Toisen maailmaa nähneet sielunpeilit kuvastivat viisautta, kärsivällisyyttä ja velvollisuudentuntoa.
Tummanruskeat, latvoista harmaantuvat, olkiin asti ylettyvät hiukset olivat vedetty taakse öljyllä. Kapeisiin, kettumaisiin kasvoihin oli ehtinyt vuosisatojen aatossa ilmestyä hentoisia ryppyjä. Mieshaltia oli selkeästi vanha. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt miten vanha. Olisin kuningattarena saanut sormien napsautuksella toisen kertomaan ikänsä, mutta en aikonut tehdä niin milloinkaan. En halunnut riistää häneltä pakoin kerrottua tietoa. Pitäköön salaisuutensa, ei minua olisi kuitenkaan sen paljastuminen hetkauttanutkaan. Nykyään mies kuitenkin toimi opettajani, niiden monien muiden joukossa. Nuorempana hän kertomuksiensa mukaan oli toiminut hovissa kirjurina. Kauan ennen syntymääni, tietenkin.
Kapeiden lasiensa takaa Asdirji vilkaisi kulmat painuneena levottomiksi muuttuneita kasvojani. Hän pysyi kuitenkin hiljaa, kirkkaan väriset silmät terävinä. Joskus luulin hänen osaavan lukea ajatuksia. Vältin nopeasti katsekontaktin. Köhäisin kurkkuni auki ja kohotin leukaani sentin, ennenkuin rauhallisin askelein palasin istumaan yhdelle mahonkipöytää ympäröivistä tuoleista. Ristin siististi jalkani polvien kohdalta ja asetin raskaan opuksen syliini aloittaen lukemisen. Tunsin kuitenkin otsaani porautuvat tuijotuksen, joka ei hellittänyt kertaakaan koko opiskelutunnin aikana.

//Jotain tylsyyteen...

Nimi: Sarenne

06.12.2016 22:36
Rar'n Rëonor - Haltia

Nukuin hyvät ja pitkät yöunet, jotka taisivat kyllä hieman liian pitkiksi venähtää. Aamulla herätessäni tuijottelin hetken aikaa kattoa miettien, mitäköhän oli tapahtunut, kunnes illan muistot alkoivat palailemaan saaden minut hymyilemään. Käteni harhasi pienesti löytäen sitten Rakashan hiuspörrön siliteltäväksi.
Jonkin ajan päästä Rakashakin heräsi (ellei jo hereillä ollut) saaden minut hymyilemään laiskasti.
"Huomenta", sanahdin kurottautuen pieneen venytykseen.

Kolna - Haltia

Katseeni pysähtyi hetkeksi Karéliin hänen sanoessa, että hän vaatisi vain sanan. En osannut sanoa, pilailiko Karél vai oliko hän tosissaan, joten jätin asian epävarman hymähdyksen varaan.
Lähtiessämme baarista suuntasimme hoippuvaan tahtiin asunnolleni, sillä se oli lähimpänä (?). Minua jäi kuitenkin suuresti häiritsemään Karélin aiemmat sanat -kenties kännisestä huonosta harkintakyvystäni johtuen - joten lopulta hitaan talsimisen jälkeen jäin kuitenkin viivyttelemään oviaukkoon.
"Nyt", sanoin, "sanon sen nyt."
En selittänyt asiaa sen enempää tuijottaessani Karélia edelleen yhtä tulkitsemattomalla katseella.

Nimi: Kiiwi kännyllä

06.12.2016 22:19
Ramakrisha - Haltia

Otin otsasuudelman virnistellen vastaan niinkuin typerykseksikin kutsumisen. Kun emme hetkeen puhuneet mitään väsymys taisi ainakin Rar'niin iskeä. Painoin itsekin pääni vasten tyynyä jääden laiskasti Rar'nin tyyntä olemusta katselemaan, kunnes nukahdin itsekin.

Karél - Haltia

Menneisyyttä, juujuu, mitenvain. Olin samoilla linjoilla Kolnan kanssa lähtemisen suhteen, naureskellen tosin vähän hänen kompuroinneilleen. Tuskin olin itse sen paremmassa kunnossa.
"Just say the word and we can start making out(anteeksi en saanut sopimaan suomeen)", sanahdin kuitenkin vielä ennen nousemista. En vainvoinut jättää Kolnan esille tuomaa ihastusta sikseen.
Hetken pystyssä seistyäni huimausta odotellen lähdin askeltamaan rauhallisen päättäväisesti kohti ulko-ovea.

Nimi: Sarenne

06.12.2016 21:08
Rar'n Rëonor - Haltia

Rakashan katse muuttui jokseenkin huolestuneemmaksi hänen havaitessa itkuni, enkä voinut olla ajattelematta, miten sydämellisen haltian kanssa olin sänkyyn päätynyt. Niin ärsyttävä kun hän välistä onnistuikin olemaan.
"Typerys", hymähdin pienesti hymyillen ja kurottuen suutelemaan Rakashan otsaa (?). Sn jälkeen hautauduin paremmin lakanoihin. Katselin Rakashaa vielä hetken, kunnes väsymys alkoi voittamaan ja silmäni painumaan umpeen.

Kolna - Haltia

Ilmeeni meni aavistuksen synkemmäksi ja kulmani kurtistuivat Karélin naurahdukselle. Ei se nyt niin huvittavaa ollut.
Kulmien kurtistelu vaihtui ennemmin silmien siristelyyn miehen sanojen myötä. Silmän iskeminen sai ehkä jotain sisäistä hepulointia aikaiseksi, vaikka päälle päin pysyin yhä kivinaamaisena.
"Menneisyyttä", toistin vielä viimeisen shotin puoleen kurottuen, "olen päässyt yli siitä, kuules."
Heitin shotin irvistäen kurkustani alas yrittäen sitten nousta. Se osoittautui kuitenkin sen verran vaikeaksi, että päätin tukeutua vielä varmuuden vuoksi tiskiin.
"Huomenna pitäiss vielä ylös päästä", pohdiskelin, "ennkä halua joutua ulos potkituks ja ojaan nukkuu."
Sanojeni jälkeen kumarruinkin tavaroideni puoleen - melkein horjahtaen - yrittäen sitten ottaa pari kokeilevaa askelta.

©2017 Ω λαμβδα Ω - suntuubi.com